Näkemisen vaikeuksia

Ihmisen terveen silmän näkökenttä on suunnilleen 180 astetta vaaka- ja pystysuuntaan. Terve silmä mukautuu hyvin valotason muutoksiin, näkee hämärässä ja sietää kirkasta valoa. Perinnöllisissä verkkokalvon rappeumissa verkkokalvoon muodostuu yleensä laajenevia alueita, joissa on häiriöitä tai joilta on kadonnut näkökyky. Puutosalueiden sijainti ja muoto silmänpohjassa ovat kullekin tautityypille ominaiset. Koska aivot pyrkivät muodostamaan puutteellisestakin näköhavainnosta täydellisen kuvan, taudin alkuvaiheissa saattaa kulua useita vuosia, ennen kuin tautia poteva epäilee jotakin outoa näössään. Myöhemmin näössä olevat puutteet voidaan jo selkeästi havaita, ja ne hankaloittavat näkemistä huomattavasti. Tautia potevalle on usein suureksi avuksi tieto näkökenttänsä ja -kykynsä puutoksista sekä niiden vaikutuksesta näkemiseen. Samoin omaiset ja ystävät osaavat suhtautua ehkä paremmin, kun heillä on tietoa näistä vaikeuksista. Muutama yleisin vaikeus esitellään katunäkymän valokuvien avulla. Kuvat on otettu päiväsaikaan aurinkoisella säällä ja yövalaistuksessa, ja niitä on käsitelty tietokoneella oireelle tunnusomaisen vaikutuksen esille tuomiseksi.

Katunäkymä

Kadulle paistaa aurinko, autoja ja kadun päässä korkeakattoinen rakennus.

Seuraava kuva näyttää millainen se on normaalinäön näkemänä eli keskeltä terävä ja reunoilta hieman epätarkka.
Terve silmä näkee keskelle hyvin ja reunoille epätarkasti

Kuvan keskiosa tarkka, reunat epätarkkkoja

Kuvassa on vilkkaasti liikennöity katu. Kadun varrellaon kerrostaloja ja kadulle pysäköity autoja. Jalkakäytävillä on jalankulkijoita. Suoran kadun päässä näkyy vanhan punatiilisen rakennuksen korkea pääty. Aurinko paistaa, ja kadun toinen puoli on varjossa. Valoisuuden vaihtelu ei estä näkemästä, mitä maisemassa on ja mitä siellä tapahtuu. Tämän näkymän kuva näytetään sellaiseksi muokattuna kuin keskeisen näön menettänyt, ääreisnäön menettänyt, hämäräsokea ja häikäisystä kärsivä näkee. Kuvien yhteydessä on lyhyt selostus, millaisia vaikeuksia oiretta poteva kokee.

Keskeisen näön puutteen vaikutus

Keskiosa epätarkka, muut normaalisti

Keskeisen näön menettänyt henkilö ei pysty kohdistamaan katsettaan, vaan pieni tarkannäön alue on sumea. Puutosalue on sinänsä pieni, mutta se hankaloittaa näkemistä ratkaisevasti. Vaikka näkökenttä on laitaosiltaan normaali, kaikki kohteet näkyvät epämääräisinä. Siitä huolimatta liikkuminen sujuu tällaisellä näöllä vielä kohtuullisesti, sillä silmien kyky aistia liikettä on tallella ja muiden kadullakulkijoiden väistäminen onnistuu. Tarkkaa näköä vaativassa työssä, esimerkiksi lukemisessa, tarvitaan voimakkaasti suurentavia apuvälineitä, jolloin reuna-alueiden epätarkka näkö voidaan hyödyntää.

Ääreisnäön puutteen vaikutus

Kadun päässä oleva korkea katto näkyy, muualla ei ole mitään.

Keskellä pieni selkeä alue, reunoilla ei mitään

Ääreisnäön menettäneellä henkilöllä on jäljellä putkimainen näkökenttä. Kuvassa näkyy vain osa suoran kadun päässä olevasta rakennuksesta. Koska jäljellä on kuitenkin tarkannäön alue, ne kohteet, jotka mahtuvat pienen näkökentän sisälle, erottuvat pienintä yksityiskohtaa myöten. Siksi tällainen henkilö näkee usein vielä lukea pienikokoistakin tekstiä. Sen sijaan liikkuminen on hänelle hankalaa, sillä näkökentän ulkopuolelle jää paljon tärkeää tietoa. Katseen siirtäminen sivulta toiselle ja ylös ja alas auttaa jossain määrin hahmottamaan liikkumatonta maisemaa, mutta selviytyminen vieraassa ympäristössä tai vilkkaasti liikennöidyllä kadulla on erittäin vaikeaa. Tällainen henkilö, joka liikkumisvaikeuksiensa vuoksi käyttää valkoista keppiä mutta lukee silti vaikeuksitta pientä tekstiä, aiheuttaa usein kummastusta kanssaihmisissä.


Putkinäkö syntyy siten, että näkökenttä supistuu vähitellen laidoiltaan. Hyvin tavallista on, että keskeisen näön ympärille muodostuu samalla rengasmainen, laajeneva sokea alue. Koska aivot hyödyntävät kuvan muodostamisessa kaikki mahdolliset näön jäänteet ja paikkaavat puuttuvat alueet, henkilölle syntyy taudin alkuvaiheessa illuusio täydellisestä näkökentästä. Hän kuvittelee näkevänsä kaiken kadulla olevan. Näkökentän sokeiden alueiden sisään jää kuitenkin sekä autoja että ihmisiä, jotka putkahtavat odottamatta esiin milloin mistäkin.

Kehittyvä putkinäkö, jossa tarkan näön ympärillä on rengas, reunat jo hämärtyneet.

keskiosan ympärillä sumeaa rengasta ja reunat jo hämärtyneet

Hämäräsokeuden vaikutus

Autojen valot ja katuvalot loistavat, muuten pimeää

Autojen valot loistavat, muuten pimeää

Kuvassa näkyy vain katuvalaistus, autojen valot ja mainosvalot, muuta hämäräsokea ei tiedä olevan pimeässä. Hämäräsokealle jää siis näkemättä paljon ja jos hän ei tiedä hankaluutensa astetta tai laatua, on hänellä melkoinen riski joutua pienempään tai isompaan onnettomuuteen. Ihminen joka potee hämäräsokeutta ei erotu muista, mutta hämärässä, pimeässä ja huonossa valaistuksessa hänellä on erilaisia hankaluuksia tai vaikeuksia toimia ja liikkua.

Häikäisyn vaikutus


Häikäiseväaurinko ylhäällä oikealla

Auringon valo peittää melkein kaiken


Kun silmään tulvii liikaa valoa, häikäisy estää katsojaa näkemästä valon paljouden taakse. Silmänpohjan rappeumaa sairastavan kyky mukautua valotason muutoksiin on heikentynyt. Siirtyminen hämärästä kirkkaasti valaistuun tilaan aiheuttaa häikäistymistä, ja sopeutuminen voi kestää kauankin. Liikkuminen epätasaisessa valaistuksessa valon ja varjon vaihdellessa on vaivalloista. Useimmille retiniitikoille kehittyy lisäksi harmaakaihi. Samentunut mykiö aiheuttaa valon sirontaa ja pahentaa häikäisyä. Häikäisyä voidaan ehkäistä käyttämällä erilaisia suodatinlaseja. Varsinkin lyhytaaltoisen sinisen valon suodattaminen helpottaa näkemistä. Usein suodatinlasien käyttäjä kokee myös kontrastinäkönsä paranevan.


Viimeisin päivitys: June 24 2013.

Sivun alkuun

Sivun loppu